Rintasyöpä ja syyllisyys – 6 yleistä syyllisyyden lähdettä
Arvioitu lukuaika n 7 min
Miksi puhun syyllisyydestä?
Syöpään sairastuneet pohtivat usein asioita, joihin voi liittyä syyllisyyden sävyjä. Ajatukset voivat liittyä esimerkiksi omiin valintoihin, tutkimuksiin hakeutumiseen tai läheisten kokemaan huoleen. Toivon, että tämä teksti auttaa tunnistamaan näitä ajatuksia, tarkastelemaan niitä uudesta näkökulmasta ja ehkä suhtautumaan niihin hieman lempeämmin. 💛
Olen joskus pohtinut, miksi osa rintasyöpään sairastuneista syyttää itseään tai kantaa syyllisyyttä asioista, joihin ei todellisuudessa ole voinut vaikuttaa? Kirjoitin aiheesta blogitekstin.
Miksi syyllisyyden tunnistaminen on vaikeaa?
Syyllisyyden tunne piiloutuu usein kysymysten taakse: olisiko pitänyt tehdä toisin, olisiko pitänyt hakeutua tutkimuksiin aiemmin, riitänkö minä itselleni ja läheisilleni tässä tilanteessa, tällaisena?
Kun näitä ajatuksia alkaa tarkastella lähemmin, voi huomata, että niiden taustalla saattaa olla ajatus siitä, että pitäisi olla enemmän, jaksaa paremmin tai tehdä varmuudella ”oikeita” valintoja. Asian voisi kuvailla myös niin, että syyllistämme itseämme helposti asioista, joihin emme todellisuudessa voi vaikuttaa.
Syyllisyyden kokemuksesta puhutaan harvoin ääneen. Tässä tekstissä käyn läpi kuusi tavallisinta syyllisyyden lähdettä rintasyövän yhteydessä – ja kerron, miksi yhdellekään niistä ei ole todellista aihetta.
1. Olisinko voinut estää sairastumisen elämäntavoillani?
Mieli yrittää löytää selityksiä tapahtuneelle. Se on inhimillistä – mutta epäreilua itseä kohtaan.
Rintasyöpään sairastuminen ei koskaan johdu omista teoista, valinnoista tai virheistä. Syövän syntyminen on monimutkainen biologinen prosessi, jossa sattumalla on valitettavan suuri merkitys. Solujen perimään syntyy elämän aikana virheitä, joista suurin osa korjaantuu – mutta joskus korjaantumista ei tapahdu, vaan virheitä kantavat solut jatkavat jakautumistaan altistuen uusille virheille. Silloin seurauksena saattaa ajan saatossa olla syöpä.
Terveillä elintavoilla voi tukea elimistön normaalia toimintaa, mutta vaikka eläisit kuinka terveellisesti, solutason virheitä ei voi täysin estää. Et siis olisi voinut estää omaa sairastumista.
2. Olisiko pitänyt hakeutua tutkimuksiin aiemmin?
Tämä ajatus voi nousta mieleen erityisesti silloin, jos rintasyöpä on todettu oireiden perusteella, seulonnan ulkopuolella. Diagnoosin jälkeen on luonnollista katsoa menneisyyttä uuden tiedon valossa. Silloin voi tuntua siltä, että merkit olivat nähtävissä jo paljon aikaisemmin. Todellisuudessa tilanne ei kuitenkaan useinkaan ole ollut niin yksinkertainen, miltä se voi jälkeenpäin tuntua.
Rintojen erilaiset oireet ovat hyvin tavallisia. Erityisesti nuoremmilla naisilla ennen vaihdevuosia rinnan oireiden taustalla on useimmiten jokin hyvälaatuinen syy. Rintojen arkuus, kyhmyisyys, kipu tai muut tuntemukset ovat yleisiä, eikä syöpä yleensä ole ensimmäinen asia, jota niiden perusteella epäillään. Myös vaihdevuosien jälkeen rinnoissa voi esiintyä erilaisia hyvälaatuisia muutoksia ja oireita.
Ihminen on myös luonnostaan taipuvainen etsimään oireille turvallisia ja todennäköisiä selityksiä. Se ei ole välinpitämättömyyttä vaan normaalia toimintaa. Jos ihminen tulkitsisi jokaisen oireen heti vakavimman mahdollisen sairauden merkiksi, elämä olisi hyvin raskasta.
Sinä teit sen, mitä pystyit silloin käytössäsi olevilla tiedoilla ja voimavaroilla.
3. Teinkö oikean hoitopäätöksen?
Hoitopolulla tehdään myös valintoja, usein epävarmuuden keskellä. Joskus hoitosuositukset eivät ole yksiselitteisiä, ja silloin sairastuneen oma näkemys hoidon valinnasta korostuu. Joskus jokin hoito voi tuntua liian raskaalta ja sen voi joutua keskeyttämään. Joskus oma terveyden tila ei sovellu tiettyyn hoitoon, tai omalle kohdalle sattuu jokin sellainen haittavaikutus, minkä vuoksi hoitoa ei voida turvallisesti jatkaa.
Näissä tilanteissa tehty päätös oli paras mahdollinen sillä hetkellä, sillä tiedolla ja niillä voimavaroilla, joita sinulla ja hoitotiimilläsi silloin oli. Siitä ei tarvitse kantaa syyllisyyttä.
4. En jaksa olla positiivinen
Syöpään liittyy paljon puheita taistelutahdosta. Se voi luoda paineita. Jos ei jaksa hymyillä vaikeuksien keskellä tai omalle kohdalle sattuu huono päivä – tai niitä on peräkkäin – saattaa tulla olo, että olisi jotenkin epäonnistunut omassa toipumisessa.
Haluan sanoa tämän suoraan: sinulla on täysi oikeus olla väsynyt, peloissasi, surullinen, vihainen tai mitä ikinä oletkaan. Se ei ole heikkous eikä este paranemiselle.
Myöskään lääkäri tai hoitotiimisi ei odota sinulta positiivisuutta tai taistelutahtoa, vaan mieluummin rehellisyyttä. Rehellisyys on se, mikä auttaa hoitamaan sinua parhaiten.
5. Riitänkö äitinä tai puolisona?
Syyllisyys läheisten puolesta on raskasta – ja erityisesti lasten kohdalla se voi tuntua musertavalta. Heitä haluaisi suojella kaikelta.
Mutta lapsia ei voi eikä tarvitsekaan suojella kaikilta vaikeilta asioilta. Tutkimusten mukaan lapset selviävät yllättävän hyvin tilanteista, joissa vanhempi sairastaa. Se mikä lapsille eniten merkitsee, on turvallisuuden tunne – ja siihen vanhempi voi vaikuttaa monin tavoin sairaudesta huolimatta.
Väsynyt ja surullinen vanhempi ei ole riittämätön – vaan vanhempi, joka käy läpi raskasta elämänvaihetta, ja tekee silti parhaansa. Halu suojella läheisiä kertoo välittämisestä.
6. Miksi minulla menee hyvin, kun toisella ei?
Jos vertaisryhmässä tai lähipiirissä joku ei selviä yhtä hyvin, tai jos itsellä menee odotettua paremmin, voi tulla sellainen olo kuin ei ansaitsisi omaa selviytymistään. Tätä kutsutaan selviytyjän syyllisyydeksi (eng Survivor's guilt), ja se on paljon tavallisempaa kuin usein ajatellaan.
Tämän tunteen taustalla on usein empatia. Kun näkee toisen kärsivän tai menettävän jotakin tärkeää, oma hyvä onni tai toipuminen voi tuntua ristiriitaiselta. Tällöin omista hyvistä uutisista voi olla vaikea iloita.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että toisen ihmisen vaikea sairausmatka ei tee sinun ilon aiheistasi vääriä. Sinulla on oikeus tuntea iloa hyvistä tutkimustuloksista, toimivista hoidoista tai siitä, että voit tänään paremmin. Toisen puolesta voi tuntea myötätuntoa ilman, että kantaa syyllisyyttä omasta tilanteestaan.
Jos tunnistit itsesi jostakin näistä ajatuksista, et ole yksin. Usein ensimmäinen askel on tunnistaa mahdollinen syyllisyyden tunne, jota on voinut kantaa mukanaan tahtomattaan. Kun tunteelle antaa nimen, sen vaikutus omassa elämässä alkaa usein pienentyä.
Syyllisyyden tunne on ymmärrettävä, mutta se ei tarkoita, että olisit tehnyt mitään väärin. Sairastuminen ei ole sinun vikasi, eikä se kerro mitään elämäntavoistasi, valinnoistasi, eikä siitä, millainen olet ihmisenä tai vanhempana.
Käsittelen syyllisyyttä ja muita rintasyöpädiagnoosin mukanaan tuomia tunteita myös Vahvempi kuin luulet -verkkokurssillani. Kurssilla on osio, jossa pureudutaan niihin tunteisiin ja ajatuksiin, joita rintasyöpädiagnoosin jälkeen usein nousee pintaan.