Kehon muutokset rintasyövän hoitojen aikana – elämää kivien keskellä 🌱

Arvioitu lukuaika noin 6–7 minuuttia

Rintasyövästä paraneminen voi vaatia omassa kehossa tapahtuvan ”hävityssodan” syöpää vastaan

Rintasyövän hoidot eivät useinkaan ole lempeä prosessi. Ne ovat tarkoituksella aggressiivisia – koska myös niiden vastustaja on aggressiivinen. Lääkärinä olen seurannut sivusta monen sairastuneen, joskus kivuliastakin matkaa syöpähoitojen läpi.

Vaikka syöpähoidoilla on hintansa ja osa niistä jättää kehoon pysyviä muutoksia, en silti voi kuin ihmetellä, miten sinnikäs on elimistön kyky korjata ja rakentaa uutta. Ja miten uskomattoman sitkeitä ihmiset ovat silloin, kun on kyse halusta toipua ja halusta elää.

Tässä tekstissä haluan avata sitä, miten omasta näkökulmastani lääkärinä näen kehon muutokset – ja miten ne voivat vaikuttaa sairastuneen kehonkuvaan ja identiteettiin.

Rintasyöpään sairastuneen keho kohtaa muutoksia

Rintasyöpään sairastuminen voi aiheuttaa vierauden tunnetta omassa kehossa sekä kysymyksen siitä, voiko omaan kehoon enää luottaa kuten ennen. Tämä voi olla sekä hämmentävää että surullista.

Sairastunut ei kuitenkaan yleensä ehdi kauaakaan pohtia näitä kysymyksiä, sillä syöpähoitojen alkaessa eteen tulee nopeasti uusia realiteetteja – osa niistä hyvinkin konkreettisia, kuten leikkaus ja sen jälkeensä jättämät arvet.

Leikkaus jättää arven tai arpia – joskus pienempiä, joskus isompia – ja joskus toipumisen hinta on kokonainen rinta. Mikäli päädytään koko rinnan poistoon, arvioidaan aina mahdollisuus uuden rinnan rakentamiseen joko heti rinnan poiston yhteydessä tai myöhemmin uudessa leikkauksessa.

Uusi rinta ei kuitenkaan välttämättä tunnu heti omalta. Sitä voisi verrata esimerkiksi uuteen autoon, joka on pakko ottaa käyttöön vanhan ilmoittaessa olevansa lopullisesti poissa pelistä. Uusikin auto vie kyllä paikasta toiseen, mutta mieluummin ajaisi sillä tutulla vanhalla.

Myös liitännäishoidot voivat laittaa kehon koville. Ne ovat kuin syöpäsoluja vastaan kohdistettuja lääketieteellisiä aseita. Vaikka kehitys lääketieteessä onkin siirtymässä vähitellen yhä enemmän kohti täsmähoitoja, suurin osa syöpähoidoista toimii edelleen perinteisten ohjusten ja pommien lailla – ne tuhoavat kyllä syöpäsoluja tehokkaasti, mutta roiskivat samalla ympärilleen.

Perinteisten syöpähoitojen, kuten sytostaattien ja sädehoidon, vaikutukset kohdistuvat myös elimistön normaaliin terveeseen solukkoon. Sädehoidon haitat kohdistuvat paikallisesti hoidettavalle alueelle, kun taas sytostaattien haittavaikutuksia voi ilmetä eri puolilla elimistöä – erityisesti nopeasti jakautuvassa solukossa, kuten hiusjuurissa, limakalvoilla ja luuytimen verta muodostavassa solukossa. Hoitojen mahdolliset haittavaikutukset käydään aina yhdessä hoidettavan kanssa läpi ennen hoidon aloitusta.

Endokriinisen eli hormonaalisen hoidon vaikutus perustuu elimistön naishormonituotannon tai sen vaikutuksen estämiseen. Mitä nuoremmalle ihmiselle nämä hoidot aloitetaan, sitä voimakkaampi on hormonitason muutos – keho voi siirtyä hormonaalisesti vuosikymmeniä eteenpäin, eikä se yleensä tapahdu huomaamatta.

Kehonkuva on paljon muutakin kuin peilikuva

Kehonkuva on laajempi asia kuin pelkkä ulkonäkö. Se on kokonainen sisäinen kartta siitä, miltä oma keho tuntuu, miten luotamme sen toimintaan ja tunnemmeko olomme siinä turvalliseksi.

Sairastumisen ja hoitojen jälkeen tämä kartta täytyy usein rakentaa jossain määrin uudelleen. Menetys on todellinen, mutta kokonaisuus – se kuka olet – on enemmän kuin osiensa summa.

Kehonkuva ei ole myöskään pysyvä tila. Se muovautuu ja rakentuu ajan myötä, usein pienin askelin. Joskus se tarkoittaa sitä, että opettelee olemaan kehossaan uudella tavalla – ehkä aiempaa lempeämmin.

Useimmat rintasyöpään sairastuneet löytävät kokemuksen omasta kehollisesta identiteetistään uudelleen, vaikka reitti siihen olisikin joskus mutkikas. Tämä ei kuitenkaan ole prosessi, jota täytyy kiirehtiä. Usein riittää, että antaa itselleen luvan olla juuri siinä kohdassa, missä nyt on.

Arvet ovat tarina

Lääkärinä näen päivittäin kehon hämmästyttävää kykyä sopeutua, korjata ja rakentaa uutta. Se ei tapahdu ilman jälkiä – mutta se tapahtuu.

Arvet kertovat, että jotain on tapahtunut. Että keho on ollut hoidettavana, se on parantunut tai on matkalla kohti toipumista.

Myös sytostaatti- ja sädehoitojen haitat korjaantuvat vähitellen sitä mukaa, kun terveet solut saavat jälleen mahdollisuuden jakautua: hiukset kasvavat takaisin, ihon punoitus vähenee ja limakalvot voivat paremmin.

Ihan kuten myrskyn kovettamalle maalle alkaa hiljaisuuden jälkeen kasvaa uutta – ruohoa ja puita, jopa kukkia 🌱

Kohti uutta suhdetta omaan kehoon

Kehonkuvan muutoksista ei selvitä pelkällä tiedolla – mutta tieto on hyvä lähtökohta. Lisäksi tarvitaan aikaa, tilaa ja konkreettisia tapoja kohdata muuttunut keho ja oma kokemus siitä.

Vahvempi kuin luulet -verkkokurssillani paneudun näihin teemoihin astetta käytännönläheisemmin ja yksityiskohtaisemmin: mitä muutoksia voi olla odotettavissa ja miten ne voivat näkyä arjessasi. Mukana kulkee syöpälääkärin näkökulma sekä mahdollisuus esittää kysymyksiä yleisellä tasolla.

Uskon, että asioiden rauhallinen läpikäyminen voi auttaa jäsentämään omaa tilannetta, valmistautumaan tulevaan ja kulkemaan vähitellen eteenpäin toipumisen polulla.

Toivon, että löydät omaan tilanteeseesi rauhaa ja tilaa kulkea tätä matkaa omaan tahtiisi. Kehosi on arvokas juuri sellaisena kuin se on 💚